It's Alive!

Olen ensimmäisten joukossa valmis myöntämään, että työelämä ei ole koskaan suuremmin allekirjoittanutta houkutellut. Kun tie vuodenvaihteessa 06-07 johti av-käännösalalle, oli kuin joku olisi sytyttänyt valot. Jos keskitytään siihen yrittäjän vapauteen tehdä töitä "silloin, kun huvittaa" ja unohdetaan 22 kuukauden yrittäjyyttä säestänyttä huonoa työtilannetta (jonka korjaamiseksi olisi todennäköisesti voinut tehdä enemmänkin), niin olihan se hienoa aikaa. Varsin isolta tuntui aiemmin ajatus siirtymisestä palkkatöihin ja elämään rytmissä, joka suurelle osalle muuta maailmaa on ollut tavallista. Fakta kuitenkin on, että eihän asian konkretisoiduttua muutto Englantiin missään vaiheessa ollut kovinkaan kyseenalaisena.

Aika lentää ja kirjoittaminen vaatii ponnisteluja. Elossa, vaikka blogista voisi muutakin päätellä. Viikonlopun jälkeen on takana kaksi kuukautta saarivaltiota ja perinteisiä työaikoja. Taakse ovat jääneet ratkiriemukkaat sanaleikit sekä historialliset dokumentit. Tilalle ovat toistaiseksi tulleet metsäkoneet ja vuosikertomukset. Voi riemua. Takana on toimisto oman sohvan nurkassa ja tilalla on ~20 hengen yhteistyötilat. Voi riemua. Tarkoitus ei ole valittaa. Huonomminkin voisi olla. Toistaiseksi toimiston kanssapuurtajat eivät ole satunnaisten lastenleikkiensä (pancake race, pääsiäismunien piilotus), tai haahuilevan pomon lisäksi saaneet verenpainetta liiaksi kohoamaan. Tyytyväinen on oltava siihen, että toistaiseksi on suuremmilta kiireiltä vältytty ja työt ovat pysyneet toimistolla kutakuinkin toimistotuntien sisällä ja jääneet sinne, kun oven on takanaan päivän päätteeksi sulkenut. En minä silti nelipäiväistä työviikkoa vastustaisi. Pääsiäisiä voisi olla useamminkin.

Muuta kuin töitä? Olen havainnut, että muun muassa eräs Lontoo onkin käytännössä tuossa vieressä. Which is nice. On mukavaa katsella tapahtumakalentereita tai miettiä tekemisiään, kun aikaa on enemmänkin kuin minuuttiaikataulutettu pitkä viikonloppu, johon on saatava mahtumaan kaikki mahdollinen ja vaikka tuo yksi museo vielä päälle. Ja vaihtoehtojahan on. Tuota ei kuitenkaan taida saada RPO:n säestämänä. Paikallisessa  linnassa vierailuunkin meni vain kaksi kuukautta.

Olikohan täällä muuta nähtävää? En usko meneväni aivan metsään, jos arvaan yhden lähiviikonlopun sisältävän pikku bussimatkan paikalliseen panimoon. 

Keittiö ja makuuhuone on kalustettu, punaviinit halvoiksi havaittu ja paikallinen sählyjengi häikäisty. Päätän raporttini täältä tähän.