Helmenharmaa arki

Haluan tehdä yhden asian selväksi. Täällä eletään ihan tavallista elämää. Hyvin mukavaa sellaista, mutta se on arkea. Me emme ole lomalla, emme millään kommunikaatiota rajoittavalla retriitillä, emmekä suorita huippusalaista tehtävää valtiolle. Siksi en oikein ymmärrä, kun minulle sanotaan, että soita/kirjoita/skypetä/tekstaa sitten kun sinulle sopii. Ei minulta Suomessa kyselty, milloin sopii ottaa yhteyttä, vaan soiteltiin ja kirjoiteltiin ihan rohkeasti, kun oli asiaa tai teki mieli vaihtaa kuulumisia. Ja niin pitääkin. Sekään ei ole selitys, ettei omassa elämässä tapahdu mitään erityistä kertomisen arvoista. Ei ole uutisia. Minun viime viikkojen suurin uutinen on se, että törsäsin törkeän summan upeaan, punaiseen pippurimyllyyn vaan siksi, että se tuntuu kädessä taivaalliselta. Ja koska se on niin pirun nätti.

Haluan kuulla, kuka sai viime viikolla ylinopeussakot. Kertokaa, kuka näki viikonlopun mökkireissulla jonkin metsäneläimen. Minua kiinnostaa, millainen vattusato pihan perän pensaissa on tänä vuonna ollut. Kehu, miten hyvän pihvin grillasit eilen terassilla, kun aurinko laski, hyttyset inisivät ja olut oli kylmää.

Minä voin aloittaa: Jatkoin vihdoin tällä viikolla Tampereella aloittamiani laulutunteja uuden opettajan johdolla. Peruspessimistin tavoin odotin pahinta, mutta yllätyin iloisesti – siis opettajan suhteen. Minua ei tulla näkemään Britain’s Got Talentin seuraavalla tuotantokaudella, mutta ainakin Tomi saa kämpän itselleen muutamaksi tunniksi parin viikon välein.

Television ja videovuokraamon puuttuessa Lovefilm.comin elokuvatarjonta ja lähes pelottavaa vauhtia laajeneva kirjasto tuottavat varsin mielekästä ajankulua arki-iltoina ja sateisina viikonloppuina. Tällä hetkellä sängyn vieressä odottelee Skotlannin kuningatar Mary Stuartin elämäkerta. Tomin puolelta kuuluvat ällistyksen, järkytyksen ja epäuskon älähdykset johtuvat Noam Chomskyn kokoelmasta Merirosvoja ja keisareita – kansainvälisen terrorismin kuvioita.


Keittiövarustelun hiljalleen jatkuessa ruuanlaitto on entistä mielekkäämpää. Laadukas ja perin edullinen kalatarjonta on saanut paistamaan, paahtamaan ja pilkkomaan eväkkään jos toisenkin. Olennaisimpia keittiöstä puuttuvia tarvikkeita on ihan tuiki tavallinen patalappu, jollaista on ilmeisen mahdoton näiltä lakeuksilta löytää. Se on lisätty Suomen reissun ostoslistaan. Tomin taannoin peräänkuuluttama juustohöylä on löytynyt ja samoin sellainen ”oikea” perunankuorimaveitsi, joka kulkee täällä nimellä Lancashire peeler. Ikkunalaudan yrttitarhassa vakituisen paikan ovat löytäneet basilika, persilja ja kotikadun kukkakojusta poimittu rosmariinipuu. Vaihtuvia vieraita ovat muun muassa korianteri ja ruohosipuli.

Siinäpä ne arjen keskeisimmät tällä hetkellä tässä kolkassa. Mitä sinulle kuuluu?

Tilkkutäkki

Jokohan olisi paikallaan taas katkaista hiljaiselo hetkeksi ja tehdä pieni yhteenveto edellisten kuukausien tapahtumista? Kivaa on ja kaikki on hyvin, palataan asiaan taas kolmen kuukauden jälkeen, heippa.



Kävin toukokuussa hyvästelemässä hyvin viisi kuukautta palvelleen Riihitien yksiön. Ajatuksena tukikohdan pitäminen Tampereella vaikutti hyvältä, mutta onhan sille rahalle muutakin käyttöä. Tämän myötä katosi toistaiseksi viimeinenkin konkreettinen side Suomeen. Parin-kolmen kuukauden sumusaarilla oleskelun jälkeen alkoi lopultakin tuntua siltä, ettei täällä olla vain lomalla käymässä, vaan elämässä (päivittäinen toimistolle raahautuminen on myös ollut vahva vinkki sen suhteen). Paluumatkalla tuli korkattua Lontoon viihdetarjonta myös populaarimusiikin osalta. The Garagessa oli tarjolla neljän bändin kattaus, josta tuli nautittua kaksi suullista Humanflyn ja maybeshewillin muodossa. Parhautta. Lokakuussa uudestaan. Marraskuussa olisi sitten tarjolla Amorphis.

Kesäkuussa oli tuo kaikkien brit... suomalaisten suosituin juhlapyhä eli juhannus. Toimistolla keskikesän juhlan järjestelyt lankesivat suomalaisten harteille. Ja hyvä niin. Suunnitelmat illan hauskanpidon suhteen olivat saada jo kuoliniskun, kun kiinteistön omistajapariskunnan toisen osapuolen huonot kokemukset suomalaisten juhlinnasta oli lähellä perua koko illanvieton. Neuvottelujen jälkeen takarajaksi annettiin iltaseitsemän. Jatkoneuvottelujen myötä lopulliseksi valomerkiksi päätettiin iltakymmenen, kun oli ensin saatu toimiston kaksi brittityöntekijää lupautumaan olemaan vastuussa äänentasosta sekä siivoamisesta. Koska kaikesta päätellen suomalaisiin ei vain voi luottaa.

Tarjolla oli naposteltavaa, kuten saksalaista makkaraa Lidlistä. Ja tietenkin vodkaa (Finlandia) pakastimesta (myönnettäköön, että taskulämmin Koskenkorva olisi tuonut tapahtumaan entistä ehomman vivahteen). Ohjelmavastaava-Taru oli työstänyt kolmeen joukkueeseen jaetulle toimistoväelle Suomi-aiheisen tietokilpailun. Oikeiden vastausten lisäksi pisteitä jaettiin myös vääristä, mutta oivaltavista vastauksista. Vähemmän tunnettu fakta on, että Suomen ainoa endeeminen nisäkäs on muumi. Visan kuva-osiossa oli tarkoitus "tunnistaa" enemmän tai vähemmän tunnettuja suomalaisia henkilöitä. Vastauksista päätellen mm. V-M Loirin habituksessa on jotain sarjamurhaajamaista.



Illan toisena ohjelmanumerona oli perinteistä saappaanheittoa. Osalle (allekirjoittaneelle) sektori osoittautui liian vaikeasti hahmotettavaksi eikä ollut kaukana, että tulevat otsikot olisivat saaneet kertoa Britannian ensimmäisestä kumisaappaalla tapetusta naishenkilöstä. Kiistän jyrkästi vodkatarjoilulla olleen mitään tekemistä asian kanssa. Sekä visan että saappaanheiton voittajat saatiin lopulta selville ja heidät palkittiin ruhtinaallisesti lakritsilla ja paketillisella Vaasan-näkkileipää.



Kesäkuun lopulla ehdittiin viettää aurinkoinen lauantai Guildfordissa. Puolen tunnin bussimatkan päässä oleva kaupunki on asukasluvultaan arviolta noin kaksi kertaa Farnhamin kokoinen kaupunki. Yhden iltapäivän perusteella esimerkiksi mahdollisuudet vaateostoksiin ovat eksponentiaaliset Farnhamiin verrattuna, ja kyllähän paikka monin verroin eläväisemmältä vaikutti. Auringonpaisteen sijaan vastaava käynti sadesäällä olisi toki voinut johtaa vaatimattompaan vaikutelmaan. Voisin kuvitella, että pitemmän päälle paikka tarjoaisi Farnhamia enemmän virikkeitä.

Toimistolla hommat jatkuvat melko entisellään. Osasta työtovereista on vähitellen paljastunut piirteitä, jotka saattaisivat saada rauhattomamman sielun harkitsemaan henkirikosta. Toistaiseksi moisilta on kuitenkin vältytty. Ennakkoon huhuttu suurehko vaihtuvuus työtntekijöiden keskuudessa on osoittautumassa todeksi, sillä reilun neljän kuukauden aikana on nyt kolmas henkilö ilmoittanut etsivänsä uusia haasteita muualta. Kaipuu kotitoimistoa kohtaan lienee ennallaan.

Luottamustoimirintamalla otin vastaan salibandyseuran Club Secretaryn toimen. Aluksi olisi tarkoituksena saada seuran pelaajien jäsenrekisteri ajan tasalle. Seuraava kausi alkanee lokakuussa. Pakko sanoa, että virallisia pelejä odottaa jo varsin innolla. Viikottaiset höntsyt ovat mukavia, mutta onhan pelit aina pelejä. Tarkoitus olisi myös saada vähän iskostettua taktisella puolella jotain järkeä pelaamiseen. Vipers on käsittääkseni Ison-Britannian ainoa salibandyseura, jolla on todellista junioritoimintaa ja noin puolet treeneissä käyvistä pelaajista ovatkin arviolta 15-17-vuotiaita. GBFUA:n ja seurojen välisen saippuaoopperan seuraaminen on ollut mielenkiintoista ja tuonut oman lisänsä koko lajiin. Se luultavasti ansaitsisi oman kirjoituksensa, mutta jääköön toiseen kertaan.

PerusSuomi Tour 2011 – Edustajat tavattavissa seuraavilla paikkakunnilla

Tampere 24.-26.8.

Ikaalinen 26.8. (Ristola)

Padasjoki/Sumioisjärven ranta 27.-28.8. (Ristola)

Tampere 28.8. (Ristola)

Hattula 26.-28.8. (Alin)

Hattula/Hämeenlinna 29.-31.8.

Lappeenranta 31.8.-1.9.

Kotka 1.-4.9.