Haluan heti kärkeen ilmoittaa, että seuraavat luonnehdinnat ovat puhtaasti subjektiivisia, täysin oman maailmankatsomukseni värittämiä ja perustuvat lähes yksinomaan ulkopuolisen tarkkailijan havaintoihin ja niistä syntyneisiin mielikuviin. Ne ovat myös kärjistettyjä, karrikoituja ja paikoin raskaalla telalla väritettyjä. Ytimessä piilee kuitenkin totuuden siemen. Aion nimittäin piirtää karkean kuvan farnhamilaisesta, tuosta eksoottisesta kanssaeläimestä, jonka elinpiiriin astuimme kolme ja puoli kuukautta sitten.
Farnhamilainen on valkoinen – kyllä, juuri siinä poliittisesti epäkorrektissa mielessä. Hän ei ole oikeastaan koskaan musta, ani harvoin aasialainen. Jos hän on onnekas, hänen sukunsa tulee Ranskasta – periaatteessa mikä tahansa eurooppalainen syntyperä on parempi kuin brittiläinen.
Farnhamilainen on noin neljäkymmentävuotias, paitsi silloin kun hän on taidecollegen oppilas, jolloin hän ei oikeastaan ole ehta farnhamilainen ensinkään. Hänellä on 1,8 lasta, jotka kuljetetaan kouluun kaupungin ulkopuolelle. Hän työskentelee itsekin kaupungin ulkopuolella ja kulkee sinne omalla, uudehkolla, kunnioitettavanmerkkisellä autollaan. Hän äänestää konservatiiveja ja tukee päättäviä paikalliselimiä, jotka kaupungin imagoa suojellakseen estävät monikansallisten hampurilaisketjujen pesiytymisen lintukotoonsa.
Farnhamilainen asuu linnan kupeessa autuaasti uinuvan kotikaupunkinsa liepeillä, jonne eivät kuulu kirkon eivätkä kaupungintalon kellonlyömät. Kerran viikossa tuo keskiluokkainen perheenisä tai -äiti vetää jäteastiat kadulle jäteauton tyhjennettäväksi ja jutustelee samalla aidan yli naapurinsa kanssa. Hän on nimittäin asunut kaupungissa hyvän tovin, kenties koko ikänsä, ja tuntee monia kaltaisiaan. Hän ei vahingossakaan eksy naapurikaupunkiin, jota leikkisästi kutsuu Aldershitiksi.
Farnhamilainen ruokailee viisi kertaa päivässä. Aamiaisella nautitaan ennalta arvattavasti munia ja pekonia, paitsi jos farnhamilainen on nuori ja muodikas, jolloin aamiainen on paahdettu bagel. Seuraava ateria on ennen puoltapäivää nautittava elevensies, jonka sisältö on toistaiseksi jäänyt mysteeriksi. Seurailemme tilannetta. Lounaan aika on suomalaisittain varsin myöhään, vasta yhden, kahden tienoilla iltapäivällä. Iltapäivän suosituin eväs on kolmioleipä. Neljäs ateria on tietenkin viiden korvissa nautittu tea, johon ei tietenkään välttämättä sisälly teetä laisinkaan. Farnhamilaisen tea voi olla tuhti lämmin ruoka. Tean kanssa päivän pääaterian tittelistä kisaa dinner, joka nautitaan myöhemmin illalla.
Farnhamilainen nauttii lounaansa ja dinnerinsä verrattain usein ulkona. Niin usein, että alkuviikon iltana ravintolan nurkkapöytään eksyvä muukalainen ei pistä silmään turistina, koska ympäröivistä pöydistä jopa puolet saattavat täyttyä ulkoruokinnasta nauttivista paikallisista. Todellinen kuhina valtaa ravitsemusliikkeet viikonloppuna, jolloin farnhamilainen kokoaa samanmieliset lajitoverinsa ympärilleen ja täyttää kiusalliset hiljaisuudet ruualla, teräväpiirtojalkapallolla tai halvalla viinillä ja lagerilla.
Vapaa-ajallaan farnhamilainen harrastaa kevyttä liikuntaa, ulkoiluttaa koiraansa ilman hihnaa Farnham Parkissa ja tervehtii puistossa ohikulkevia ventovieraita. Elokuvateatterin puutteessa farnhamilainen joutuu tyytymään kulttuurinnälässään uniikkeihin valokuvanäyttelyihin, intiimeihin elävän musiikin iltoihin ja kokeilevaan itsensä kehittämiseen, kuten Cliven Ukulele-workshopiin.
Farnhamilainen, tuo konservatiivisen Kaakkois-Englannin läntisen raja-alueen pioneeri, saarivaltion tiheään kansoitetun etelän urhea patriootti. Ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti