Sotakirjoja ja fudgea

Takana kaksi viikkoa elämää farnhamilaisena farnhamilaisten joukossa. Kahden päivän haastattelukäynnin perusteella odotettavissa oli rauhallista eloa Kaakkois-Englannissa. Kahden viikon jälkeen voitaneen sanoa, että ennakko-odotukset eivät kovinkaan metsään menneet. Ei ainakaan pääse valittamaan suurkaupungin kiireisestä ilmapiiristä, kun keskusta pistää ovensa kiinni kello 17.30 paikallista aikaa. Ehkä vielä tulevien viikkojen aikana selviää, missä vaiheessa alkuasukkaat suorittavat muut kuin ruokaostoksensa.

Katon tulokkaiden päiden ylle tarjosivat herra ja rouva H. kolmen lapsensa ja koiransa kera (joista enemmän edellisessä postauksessa). Kolmikerroksisen talon "penthouse" tarjoaa mahdollisuuden olla omissa oloissaan, mutta toisten nurkissa oleminen on kuitenkin aina juurikin sitä. Osittain tämän myötä illanvietto on toistaiseksi tapahtunut pitkälti paikallisten ruoka- ja juomatarjoilua harjoittavien yritysten tiloissa. Jo ensimmäisellä vierailulla tutuksi tullut, yli 400 vuotta vanha, Nelson Arms ihastutti viihtyisällä interiöörillään ja mainiolla shirazillaan. Paikka on tuleva hyvinkin tutuksi, sillä tänään varmistuneen tiedon mukaan tuleva koti tulee löytymään saman kadun varrelta 400 jalkaa etelämpää.

Kaupungin hermokeskukseksi on osoittautumassa vanhan panimon tiloista kodin löytänyt kulttuurikompleksi. Kirjamarkkinoilta kantautunut vanhojen kirjojen tuoksu houkutteli asianomaiset paikalle jo ensimmäisenä sunnuntaina.

Kirjamarkkinoiden selkein havainto oli, että britit tykkäävät sotakirjoista. Ja Winston Churchillista. Paljon. Tuloksena pari kassillista luettavaa. Jostainhan se Suomeen jätettyjen kirjojen paikkaaminen on aloitettava. Kiinteistö oli tosin jo ehditty kiertämään vuorokautta aiemmin joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina pidettävän Monthly Marketin merkeissä. Jatkossa tarjolla näyttäisi kalenterin perusteella olevan kaikkea workshopeista (mm. Toddler's Pottery) stand-up esityksiin (niin, lähin elokuvateatterihan on Guildfordissa) ~10 mailin päässä. Maltings tosin armeliaasti tarjoaa elokuvaesityksiä pari kertaa kuussa. Kuten myös livelähetyksiä National Theatre of Londonista.

Töitäkin on tehty ja Woking (ei-linkin-arvoinen-paikka) nähty. Kirjaimellisesti.

Fudge on parhautta.