Syksyllä monet yritykset ja konsernit väsäävät henkilöstö- ja asiakaslehtiä. Jokainen lehti yrittää epätoivon vimmalla valaa uskoa paremmasta tulevasta, vaikka yritys olisi juuri julkaissut lehdistötiedotteen yt-neuvotteluista. Oikeastaan kaikkien näiden lehtien tekstit olisivat keskenään vaihdeltavissa kuin kiiltokuvat vain yrityksen nimeä vaihtamalla. Yhteistä niille on myös se, että tekstejä kirjoittavat johtavassa asemassa olevat henkilöt, jotka eivät osaa suomea. Jotkut pomomiehet ovat kerta kaikkiaan niin kosmopoliitteja, että päättävät kirjoittaa sanottavansa englanniksi. Tämä hengentuotos sitten lähetetään käännöstoimistoon suomennettavaksi, koska lehdestä tehdään kaksikielinen. Tulos on se, että ”ännännettä” yrityslehtitekstiä kääntävä kielenammattilainen tihrustaa melkein itkua yrittäessään tulkita vääriä viittaussuhteita, verbittömiä lauseita, myötähäpeää aiheuttavia muka-nokkeluuksia sekä suomenkielisen tekstin anglismeja tai siinä pahimmassa tapauksessa näennäisesti englanniksi kirjoitetun tekstin läpi kuultavia, suomelle idiomaattisia sanontoja. Tässä TOP 5 yritystekstien annista käänteisessä järjestyksessä:
5. ”Kehittyä” ja ”kehittää” ja kaikki näiden johdannaiset. Kun tulosta ei tule ja porukkaa potkitaan pellolle sitä mukaa kuin aamulla työpaikalle tulevat, on pakko vakuuttaa jäljellä oleville sekä liikekumppaneille, että yritys panostaa kehitykseen. Toimintamalleja kehitetään, tuotekehitys nyt on aivan itsestään selvä asia, myös johtamismalleja kehitetään, ja siinä samalla työntekijät kehittyvät. ”Henkilöstöpolitiikan kehittäminen” saa aivan uudet eufemistiset ulottuvuudet, kun sillä kehuskeleva yritys ilmoittaa samalla viikolla irtisanovansa satoja työntekijöitä.
4. ”Voimavara” Voimavaroja kehitetään ja ne kehittyvät. Henkilöstö on yrityksen voimavara. Yrityksen voimavara on sen arvot. (Lähes hengiltä puristettu, väärinymmärretty ja kaltoin kohdeltu ”arvo” olisi muuten ollut tällä listalla, jos sen ahdingosta ei olisi juuri viime viikolla kirjoitettu Helsingin Sanomissa.) Ymmärrän, että yritysteksteissä halutaan viljellä positiiviselta kuulostavia sanoja, eikä sellaisia kuin ”taantuma”, ”inflaatio” ja ”kriisi”, mutta joku tolkku sentään pitäisi olla. Jos mikä tahansa voi olla yrityksen voimavara, sana kärsii inflaation, kääntäjä ajautuu kriisiin ja tekstin taso taantuu.
3. ”Toimija” Voisin kirjoittaa tähän perään vain [blank]. Yritän avata tämän sanan tälle listalle joutumisen perusteita, mutta ei irtoa mitään. Se siis on aivan oikeutetusti listalla, mutta ei siitä ole mitään sanottavaa. Se mykistää. Substantiivi, jonka on ilmeisesti tarkoitus kuulostaa jotenkin aktiiviselta, mutta kaikessa epämääräisyydessään se on niin passiivinen kuin voi olla. Pahinta on se kun ”toimijat toimivat”. Ja uskokaa pois, sitä tapahtuu aivan liian usein. Tai ainakin siitä kirjoitetaan aivan liian usein.
2. ”Vuorovaikutus” Jos joku on päässyt tekstissä tähän saakka, hän ehkä ajattelee, että mitä vikaa vuorovaikutuksessa on. Ei mitään. Ei kehittymisessäkään mitään vikaa ole. (Toimijoissa ja niistä puhumisessa on, mutta yritän päästää siitä jo irti.) Vuorovaikutuksesta lukeminen joka kappaleessa vain saa oksennuksen maun suuhuni. Tositarina: Erään suuryrityksen koulutustekstissä kerrottiin, että vuorovaikutus on interaktiivista. Älä, eihän. Suomeksi lause ”vuorovaikutus on interaktiivista” saattaa solahtaa hajamielisen lukijan suodattimen läpi, mutta koetapa kääntää se englanniksi. Aivan. Jos lukisin TYKY-koulutuksessa opintovihkosesta lauseen ”Interaction is interactive”, en jäisi odottelemaan niitä potkuja.
1. Suosikkini syksyn yritysmateriaalista on kokonainen lause koulutusoppaasta, jossa kerrotaan, miten toimija voi kehittää vuorovaikutustaan. Oppaan ykkösohje olkoon tämän tuskailun loppukevennys kuin kymppiuutisissa konsanaan: ”Mikäli olet poissaolevan näköinen, kerro siitä avoimesti muille.”
